PITKÄSTÄ AIKAA

Kiirettä piisaa, kun ei ole ehtinyt aikoihin blogia päivittää. On mennyt hiihtoloma, pikkuherran ristiäiset, on ollut sukulaisia ja normaalia kiireistä menoa ja melskettä.

Meidän 4-vuotias on ollut erikoisen villi vauvan syntymän jälkeen. Eilen lähdin pienten kanssa HopLopiin, jotta hän saisi siellä vähän purkaa energiaansa. Kuinka ollakaan kaikista kivoin juttu oli jääkiekko-peli, johon hän jaksoi uppoutua todella pitkäksi aikaa. Edellisellä kerralla hän juoksi pää punaisena ja hiki virtasi, nyt oli todella rauhallisella päällä, mutta energiaa sitten purettiin taas kotona. Tänään kerhossakin oli ollut villiä menoa. Huh heijaa...

2-vuotias arkaili hieman HopLopissa. Kaikista kivointa oli isot palikat. Hän rohkaistui sitten kuitenkin laskemaan pienestä liukumäestä. Pallomereen meno oli kauhea kokemus hänelle. Kotona kuitenkin totesi: "En ole maito!". Mistä lie tuollaisen sanonnan keksi ja osasi yhdistää oikeaan asiaan. :)

 

Pikkuherrakin oli menossa mukana.

 

AURINKO

Eilen aurinko paistoi niin mahtavasti. Lämmittikin. Räystäiltä tippui vesi. Oli pakko lähteä ulkoilemaan. Vauvankin otin ulos mukaan, ensimmäinen ulkoilu hänelle.

On tuolla auringon paisteella toinenkin puoli, kun se saa näkyviin kaikki pölyt ja likaiset ikkunat. Oli pakko pestä ikkunoita auringon puolelta, vielä ei voi kuitenkaan pestä ikkunan välejä.

Kyllä se kevät ja kesä vähitellen alkaa hiipimään. Lenkkipolkuni varrella on jo pajunkissoja.

 

YSTÄVÄNPÄIVÄ

Hyvää ystävänpäivää! 

  

Ystävänpäivänä hieman herkuteltiin ystävänpäiväleivoksin. Rakas mieheni yllätti myös herkuin, toi ruokatunnilla minun lemppari suklaata nimittäin Marianne Fazerin sinistä (2 levyä) ja suussasulavan sydänkakun.

  

Tässä on minun ihana leivontakaveri.

Meillä asuu myös tällaisia.

 Tässä otusten omistaja otuksineen.

Meillä on tosi reippaita lapsia. Ei tule vaan kovin usein heitä kehuttua ja kiitettyä. Lapsista on suuri apu arjen pyörityksessä. Kun jokainen hoitaa pienen hommansa, niin kokonaisuus toimii ihmeen hyvin. Pienimmäiset saavat paljon hellyyttä isoilta sisaruksiltaan, varsinkin vauva, jota jokainen haluaa pitää sylissä ja silitellä. Alla on tyttäreni ottamia kuvia. Toisessa toiseksi vanhin lapseni keinuttelee vauvelin kanssa ja toisessa meidän tokaluokkalainen täyttää astianpesukonetta.

 

Kaappien siivousta, kuhmuja ja ihonpuhtiaisnäppyjä

Viikko on alkanut kuraeteisen kaappien järjestelyllä. Lapset ottivat viikonloppuna esiin laskettelumononsa, niin pitihän niile järjestää tilaa alemmilta hyllyiltä, ettei aina tarvitse nostaa niitä ylös käytön jälkeen. Rullaluistimet saivat väistää yläkaappiin ja monot saatiin oikeille paikoilleen. Meidän kuraeteinen on pieni, mutta todellinen tilaihme. Sinne sopii koko suurperheemme kaikki ulkovaatteet (talvi- ja kesävaatteet), hiihtomonot, laskettelumonot, luistimet, kypärät (pyöräily-, jääkiekko- ja laskettelukypärät), kengät, kumisaappaat... Paljon tavaraa pieneen koppiin. Järjestyksessä ne kuitenkin täytyy pitää. 

 

Meidän kaksivuotiaalla on ollut huonoa tuuria. Samana päivänä kolme kertaa löi kasvonsa. Tällä hetkellä on kuhmu ja haava otsassa ja nenän varressa pari naarmua. Hampaansakin löi huuleen. On menevä tyyppi, niin aina välillä sattuu.

Pienin poikamme kasvaa hirmuista vauhtia. Itse haluaisin, että pikkuinen  pysyisi pitkään pienenä vauvana. Pikku-ukkelin kasvot on nyt täynnä pieniä ihonpuhtiaisnäppyjä.

 

 Elämä on nykyään aika täyttä, kiireistä, työntäyteistä. Olen aika lailla kiinni koto puolessa, kun en raski vauvaa kuljettaa vielä mihinkään. Eilen kuitenkin kävin hieman itse vapaalla. Olin pari tuntia pois ilman vauvaa. Hyvin oli pärjätty ja vähän tuttipullostakin juotu.

LASKIAISSUNNUNTAI 

 

Tänään on laskiaissunnuntai. Sen kunniaksi olemme syöneet tietenkin herkullisia laskiaispullia. Lunta sataa. Lapset kävivät hieman testailemassa laskettelusuksiaan oman pihan mäessä, hyppyrinkin olivat kuulemma tehneet.

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni blogiini. Tarkoitukseni on kirjoitella elämästämme, perheemme arkitouhuista ja tietenkin myös juhlahetkistä. Talomme nimi on Huvikumpu. Siitä siis tulee blogini nimi Huvikummun eloa.